Villivihreitä

 

Nyt kannattaa hyödyntää luonnosta villivihreitä vihersmootheihin, viherlautasiin ja mihin vaan keksiikin! Ilmaiseksi hyvää tuoretta ravintoa. Monista vihreistä voi puristaa myös vehnänorasmehun tapaan vihermehua, jos on puristin. Lajit joita ei varmuudella tunnista, on jätettävä rauhaan, ettei tule poimineeksi mitään myrkyllistä. Paljon on tuttuja, helppoja kasveja, kuten nokkonen, leskenlehti, apila, voikukka (sileälehtinen on parhaan makuinen!), vadelma, ahomansikka, viinimarjat, karviainen, pihlaja, koivu, mustikka, puolukka. Sekä mesiangervo, siankärsämö, vuohenputki, piharatamo, poimulehti, ketunleipä, maksaruoho, maitohorsma…Vihreitä kannattaa käyttää muutenkin vaihdellen, eikä jumittua vain tiettyihin samoihin. (Talvella voi taas kierrättää sitä pinaatti-salaatit-lehtikaali-persilja linjaa :))

Paras kasvien keruuaika on aamulla/aamupäivällä. Parhaan makuisia ja eniten ravinteita on nuorimmissa lehdissä ja versoissa. Ja kerätä tietysti vain puhtailta, saasteettomilta paikoilta, kaukana isoista teistä ja teollisuusalueista. Jos on oma hyvä pusikko jossain, voi sitä leikata välillä lähes alaskin ja odottaa hetken kunnes taas alkaa kasvaa uutta tuoretta versoa. Smoothieden ja muun tuorekäytön lisäksi ilmaista ruokaa voi myös talven varaksi kuivattaa ja käyttää yrttiteenä, tehdä viherjauheita, mausteeksi tai vaikka omaa yrttisuolaa.

Kuvassa vuohenputki, joka on kukkapenkissä älytön riesa, koska lähtee juurenpalasestakin leviämään ja kadottaa alleen muun kasvillisuuden. Mutta villivihanneksena oikein hyvä kasvi ja aika miedonmakuinen.

Facebook comments:

comments